Joulukuun lopun kaamoksen ajan hiihtovaellukselle ei päästykään. Koirien hoitopaikka peruuntui. Ei se mitään, se ei meitä estä lähtemästä reissuun. Varusteet ja koirat autoon ja keula kohti Muoniota!
Matka kohti pohjoista muuttui miellyttävämmäksi, mitä pohjoisemmaksi päästiin. Kaamoksen pimeys valtasi ympäristön, mutta lisääntynyt lumen määrä heijasti sitä pientäkin valoa. Lumisen maantiet ja penkat valaistuvat autojen ajovaloista mukavasti ja näkyväisyys on hyvä.
Tähtitaivas kajastaa yläpuolella ja tunnelma on mitä mainioin.
Muonioon saavuttaessa maantieltä pois kääntyessämme isompi hiekkatie on aurattu. Isommalta pienemmälle hiekkatielle käännyttäessä toteamme että tietä ei ole vielä tänä vuonna aurattu. Auton saimme parkkiin kääntöpaikalle ja jatkamme matkaa tästä jalkaisin.
Matkaa tulisi lumikenkäillen noin 3,5 kilometriä. Lunta sen verran että lumikengät tulivat tarpeeseen. Pakkasin ahkioon varusteet ja varustelin itseni ja koirat. Lähdimme kohti erämökkiä. Matka oli lyhyyteen nähden melko raskas, mutta lähes koko matkan avittava loiva alamäki helpotti matkantekoa. Matkalla ihastelimme useaan kertaan upeaa ja kirkasta tähtitaivasta yllämme.
Perille päästyämme noin ilta kuuden ja seitsemän välillä ohjelmanumerossa olikin sitten mökin lämmittämistä. Ensimmäisenä laitoin pienet tulet kamiinaan ja järjestelin meille lämpimät pedit. Mökissä oli sinne saapuessa -8 astetta pakkasta.
Aamunkajastus. Vaikka kaamosta on vielä muutama päivä jäljellä, ei ulkona kuitenkaan säkkipimeää ole. Aamun kajastus kestää usean tunnin ja muuttuu vähitellen illan “auringon laskun” upeisiin väreihin.
Seuraavat päivät kuluivatkin pääosin valoisan aikaan koirien kanssa ulkona lenkkeillessä. Mökin lämmitys kamiinalla ja puuliedellä vie myös yllättävän paljon aikaa, mutta on toki välttämätöntä. Kivaa pientä puuhastelua.
Viime talvena tekemäni ahkio on osoittautunut erittäin toimivaksi. Valmistin ahkion hieman ohuehkosta koivuvanerista, 13 millisestä. Epäilin hieman onko tämä riittävän kestävä ja tukeva. Toistaiseksi on ollut. Hyvänä puolena on että ahkio on kevyt. Ahkiopussi on edullinen ja iso, se on Clas Ohlsonin tekojoulukuusen säilytyspussi. Maksoi muistaakseni noin kymmenisen euroa. Toimii ja ajaa asiansa.
Seuraavana päivänä lähitiet kävi auramies avaamassa ja aurattua tietä olikin mukava tallustella koirien kanssa.
Lähellä suo ja pieni vaara, mutta emme tällä kertaa lähteneet umpihankeen enää. Pysyttelimme helpoilla auratuilla urilla.
Seuraavana aamuna huomasimme rantaan ilmestyneen jonkin eläimen jäljet. Koirat nuuhkuttelivat jälkiä innoissaan. Itse keskityin nautiskelemaan ympäristön upeista ja koko aika muuttuvista sävyistä ja valon kajastuksesta.
Sävyjä kelpaa ihastella.
Sain läheisen puron uomaan hakattua jäähän reiän ja sain juoma- ja saunavedet suoraan purosta. Iltaohjelmana tynnyrisaunan lämmitys.
Taivaanrannan sävyjen ihastelua ja vedenkantoa purolta saunalle. Ilta menikin saunotessa. Ja viihtyipä siellä pitkään. Lämpimissä löylyissä ja ulkona vilvoitellessa vierähtikin useampi tunti.
Rentouttava reissu kaikenkaikkiaan. Mitään ihmeellistä ohjelmanumeroa ei reissulle ollut, mutta ei se sitä aina tarvitsekaan. Oli mukava muutama päivä vain olla ja nautiskella ympäristöstä.
Kotimatkalle hyvillä mielin, olisihan täällä viihtynyt pidempäänkin.
Tämän talven talviretkistä ja reissuista ei vielä ole yhtään youtube-videota. Vanhempia videoita voit katsella täältä: Retkiturinat-youtube
Seuraavaan kertaan, hyvää talven jatkoa! Yritän järjestää itseni hiihtovaellukselle Lappiin mahdollisesti maaliskuun puolella.
- Juha